Yrittäjä, försökare

Yrittäjyys on tietysti yrittäjän sydäntä lähellä – etenkin näin kun oma yritys täyttää pian (23.9.) virallisesti vuoden. Yksi mysteeri, mikä on viime aikoina tullut mieleen – enkä varmastikaan ole ainoa joka tämän on huomannut – liittyy kieleen. Miksi yrittäminen on juuri yrittämistä ja yrittäjä yrittäjä?

Mielikuvani on, että näin ei useimmissa kielissä ole. Tarkistinkin asian ja se pitää paikkansa ainakin kaikissa kielissä joita itse vähänkin osaan. Yrittäjä ei todellakaan ole ruotsiksi ”försökare” tai englanniksi ”tryer”. Ei, vaan se on esim. entrepreneur (englanti ja useat muut kielet), företagare (ruotsi), iværksætter (tanska) tai unternehmer (saksa). Kun tutustutaan yleisimmän eli entrepeneurin juuriin eli etymologiaan, tulee se kuulemma ranskan entreprendestä – joka taas tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin kaikki yllämainitut. Yrittäjä on ”tyyppi joka ottaa homman/hommat hoitaakseen”.

Photo by MelvinSchlubman. Yrittäjä.
Photo by MelvinSchlubman.
Yrittäjä.

Jännästi siis useimmissa muissa kielissä kyse ei ole ”tyypistä, joka yrittää ottaa hommat hoitaakseen”. (Suomen kielestä ehkä lähimmäksi näitä muita menevät merkitykseltään kapeammat ammatin- tai liikkeenharjoittajan termit.)

En tiedä mitä tämä suomalaisten asenteesta asiaan kertoo. Oikein positiivinen tulkinta olisi se, että täällä sisäistetään hommaan kuuluva epäonnistumisen mahdollisuus ja täten lähtökohtaisesti myös sallitaan epäonnistuminen. No, kyllä ja ei: kyllä, epäonnistumisen mahdollisuus on sisäistetty vähän turhankin hyvin, kun vaikkapa katsoo miten yrittäjiä kirjoissa ja elokuvissa kuvataan. Ja samalla perusteella ei, sillä epäonnistuminen on edelleenkin tosi iso tabu josta kuvitellaan että siinä menee sitten koko elämä pilalle ja voikin saman tien vetää itsensä jojoon.

Viime aikoina olen sattumalta katsonut jokusen elokuvan ja lukenut pari kirjaa joissa on ollut yhteinen teema: mies, jonka firma menee persiilleen. Suomalainen suhtautuminen yrittäjyyteen, ja ehkä erityisesti suomalaisen miehen perinteinen suhtautuminen omaan yrittäjyyteensä on kyllä minulle täysi mysteeri. Tästä syystä oikein ärsytti lukea muuten loistavan dekkaristin Marko Leinon uusinta kirjaa Kotirauha. Mutta siitä lisää joku toinen kerta.