On hienoa, että Höntsyn tilanteesta on jonkin verran ollut juttua myös tiedotusvälineissä. Haluan kuitenkin korjata tai tarkentaa erään asian. En nimittäin koe, että Höntsy olisi toiminta-aikanaan tullut jotenkin väärin kohdelluksi.

Toki ymmärrän, että tästä jatkokertomuksesta voi sellainen vaikutelma tulla. Tämän jatkokertomuksen aiemmat osat: aloite, selvennyksiä osa 1, selvennyksiä osa 2, hölmöläisiä ja kevätajatuksia, avoin kirje päättäjille, selvennyksiä osa 3.

Esim. Ylen Tampereen radio pohjusti apulaispormestarin haastattelua toteamalla, että Höntsy katsoo tulleensa väärin kohdelluksi siinä tai tässä asiassa (en muista tarkkaan, missä). Tamperelainen puolestaan toteaa ohimennen, että olen ”saanut tarpeekseni paikallisesta päätöksenteosta”.

Asia ei ole näin. Toki on joitakin tilanteita, joissa meitä on mielestäni kohdeltu huonosti, en sitä kiellä. Mutta kun katsotaan kokonaiskuvaa, ei Höntsyä ole kohdeltu mitenkään väärin. En myöskään sanoisi, että olen saanut tarpeekseni paikallisesta päätöksenteosta. Ehkä torstain jälkeen, mutta en vielä.

Tässä ei ole kyse väärästä kohtelusta tai katkeruudesta. Ainoa asia, josta olen saanut tarpeekseni, on työskentely ilman palkkaa / täysin elämiseen riittämättömällä palkalla.

Avoimessa kirjeessä päättäjille toki totean, että jos tilavuokria nyt ei osaltamme lasketa, valuu vuosien työ hukkaan. Näin asia on sikäli, että jos palloiluharrastuskoneisto nimeltä Höntsy nyt ajetaan alas, ei asiaa korjata käden käänteessä.

Mutta kuten Raholan maaliruisku, Höntsyn hallitseva Hymypoika Tomi Vesola hienossa blogikommentissaan (tämän jutun alla) toteaa, eiväthän nämä vuodet ole missään tapauksessa hukkaan valuneet. Onhan tässä saatu pelata palloa, pitää hauskaa, tutustua toisiimme ja tukea toisiamme oikein olan takaa. Itselleni tämä on toki ollut tiukkaa, kiireistä ja stressaavaa, mutta samalla tavattoman opettavaista ja rikasta aikaa.

No miksi nyt sitten kohtelua pitäisi muuttaa, jos se ei välttämättä ole ollut väärää?

Olen tehnyt paljon, jotta edellisessä kirjoituksessa eurotasolla avaamani höntsypalloilun järjestämisen yhtälö saataisiin jotenkin toimimaan. Nyt en enää omia keinoja keksi. Jotta minä voisin tätä toimintaa jatkaa, on tilanteen muututtava nopeasti ja merkittävästi. Kaikki muut keinot, jotka pystyn kuvittelemaan yhtälön parantamiseksi, ovat joko a) jo käytettyjä, b) merkitykseltään liian pieniä tai c) toisivat onnistuessaankin muutoksen liian hitaasti. En keksi muuta, kuin että muutoksen on tultava isoimman kuluerän eli vuokrien kautta. Ja siinä taas en keksi muuta keinoa kuin tämän.

Rautalangasta vääntäen asia on minulle pelkästään käytännöllinen kysymys. Ei Höntsyltä peritty tuplavuokra ole minusta mitenkään lähtökohtaisesti tai periaatteessa väärin. Jos palloilun järjestäminen olisi taloudellisesti paljon kannattavampaa toimintaa, niin kuulostaisi ihan fiksulta ajatukselta verottaa siitä kannattavuudesta siivu kaupungin liikuntapalveluille.

Näin ei kuitenkaan ole. Höntsäämisen järjestäminen taloudellisena toimintana on hankala yhtälö. Tuplavuokrasta luopuminen olisi ratkaisu jonka turvin se voisi jotenkin toimia, ja toimintaa voitaisiin jatkaa ja edelleen kehittää. Toisin sanoen: kohtelua pitää muuttaa, jotta Höntsy voi jatkaa.