TV-sarjassa Orange Is the New Black, tarkemmin sanottuna 3-kaudella jaksossa 7, nähdään Höntsystä tuttu tilanne vähän erilaisessa ympäristössä. Siitä tuli mieleeni antaa teille muutama televisiovinkki.

Ko. jaksossa nähdään takauma, jossa guru pitää jonkinnäköistä opintopiiriä. ”Peli” on jo hyvässä vauhdissa ja joukkueet muodostettu, kun paikalle astelee arasti pälyillen koko olemuksellaan jännittävä uusi tulokas. Mitä tekee ”vetäjä” eli guru? Sanoo tietysti, että ”tervetuloa, sisar”, johdattaa tämän mukaan meininkeihin ja lisää: ”olen iloinen, että olet täällä”.

Satuin hiljan näkemään tämän kohtauksen, ja mietin, että tuossa nähtiin juuri Höntsyn ytimessä oleva tilanne. Monilla pelureillamme on kokemuksia kaikenlaisista muista ympyröistä. Hyvin usein kuulen korostettavan, miten hyvin heitä on Höntsyssä pidetty. Heti ekalla kerralla otettiin mukaan porukkaan, eikä kukaan ole katsonut nenänvartta pitkin.  Tätä meidän pitää jatkossakin vaalia!

Samalla tuli mieleeni antaa teille muutama tv-sarjavinkki. Sehän on melkein arvokkain lahja, minkä ihminen voi tänä päivänä toiselle antaa: vinkki hyvästä tv-sarjasta, joka on nähtävissä jossakin – ja heti eka jakson nähtyään iloitsee, miten paljon sitä on vielä näkemättä. Niille, jotka katsovat televisiota ”livenä” (ilmeisesti ainakin Jussi K.), syksyn ykkösvinkki on Höntsyn oman tytön Johannan ”Ex-Onnelliset”, joka on nähtävissä mainostelevisio-rinnakkaisohjelman puolella. (Meille muille se varmastikin tulee katsottavaksi Katsomo-palveluun.)

Sarja kertoo taloyhtiöstä, jossa asunnot on suunniteltu eronneille lapsiperheille. Molemmilla vanhemmilla on oma yksityinen osa omalla sisäänkäynnillä, ja välissä sitten yhteinen osa. Aivan taatusti hyvää kotimaista ihmissuhdedraamakomediaa – sarjaa näkemättäkin voin luvata, että tuskin kukaan pettyy, jos lähtee tätä seuraamaan. Mikäli Johannan aiempi mestariteos Klikkaa Mua on vielä näkemättä, onnittele itseäsi ja varaa kalenterista muutama ilta omaa aikaa.

Sivumennen sanoen, Orange is…, siis ”OITNB”:n kolmas kausi oli itselleni vähän pettymys, nelosta en ole vielä ehtinyt katsoakaan. Kolmoskaudella kaikki sarjan vangit alkoivat yhtäkkiä puhua kuin olisivat opiskelleet yliopistossa kirjallisuustieteitä / teatteria / kulttuuria. Dramaattisia vapauksia saa tietysti ottaa, mutta liika oon liikaa.

Asiaan. Jätetään kaikkein tunnetuimmat helmet mainitsematta, ja heitetään muutama ehkä useammalle uusi vinkki: Ensinnäkin The Americans (pari-kolme kautta nähtävissä Netflixissä ja näköjään ihan MTV3:ltakin sarja tulee) kertoo tavalliselta vaikuttavasta Jenningsin perheestä (isä, äiti ja kaksi lasta), joka asuu Washingtonin lähiössä 80-luvun alussa ja pitää matkatoimistoa. Tämä ei ehkä kuulosta järin kiinnostavalta. Jännitystä elämään tuo se, että isä ja äiti ovat KGB:n vakoojia. Todella monta elementtiä (asetelma, käsikirjoitus, näyttelijät, jne.) on kohdallaan, ja jostain syystä tämä sarja osuu meikäläisen tv-hermoon erittäin vahvasti. Onneksi vielä pari kautta on ensi ja sitä seuraavana vuonna tulossa. Todetaan vielä, että maskeeraajilla on tätä tehdessä varmasti ollut hauskaa.

Hiukan samoissa vesissä, ja ehkä edellisestä inspiraatiota ottaneena uiskentelee Deutschland ’83 (RTL, ainakin on ollut nähtävissä Areenassa). Tässä (mini)sarjassa itäsaksalainen nuorukainen lähetetään nopealla aikataululla vakoojaksi Länsi-Saksaan ja Bundeswehriin. Piinallisen selväksi käy, miten lähellä kolmatta maailmansotaa käydään. Ehkä juuri tämä teema yhdistettynä sopivaan nostalgiaan vetoaa meikäläiseen, olenhan juuri sitä sukupolvea joka lapsena ajatteli ilman muuta kuolevansa ydinsodassa. Jatkoa, arvatenkin Deutschland ’84 on luvassa.

Kun olin pieni, oli olemassa sarjakuvalehti nimeltä 1999. Nimi viittasi niin kaukaiseen tulevaisuuteen, ettei se oikein ollut edes kuviteltavissa, ja sisältönä olikin utopistisia tieteistarinoita. Olen siis vanha kuin taivas, ja siksi tunnen eläväni joka päivä SciFi-elokuvan lavasteissa. Tämän fiiliksen pohjalta tulevaisuuteen (ehkä pelottavankin lähi-) kurkistaa minisarja nimeltä Black Mirror (Netflix), jota luojan kiitos ollaan tekemässä pian lisää. Itsenäisiä erillisiä tarinoita siitä, miten teknologia muuttaa elämää.

Mikäli huumori on se oma juttu, suosittelen tutustumaan sarjaan nimeltä Louie (Netflixistä löytyy), jossa juuri äsken Suomessa vieraillut koomikko Louis C.K. esittää ”itseään”. Konsepti ei kuulosta järin kummalliselta, mutta toimii yllättävän hyvin.

Siinäpä muutama – jos siltä tuntuu, niin jatketaan joskus toiste. Loppuun vielä ilmeisesti erittäin hyvin tunnettu vinkki + antivinkki-yhdistelmä. True Detective -sarjan ensimmäinen kausi on kaikin puolin puhdasta taidetta, joka kannattaa ehdottomasti katsoa heti mikäli se on vielä näkemättä. Toinenkin kausi samannimistä sarjaa on tehty, mutta siihen ei kannata aikaansa tuhlata.