Nyt on sitten selvitetty meikäläisen Cooper-kunto, ja täytyy myöntää että vaikka odotukset eivät olleet korkealla, olen silti pettynyt tulokseeni (2300 m). Tuntuu, että värkeissä täytyisi olla varaa enempäänkin – mutta toisaalta, viimeiset parisataa metriä toivoin vain että joku huutaisi ”seis”.

Silti on pakko selitellä, että jokin suorituksessa mätti, surkean kunnon lisäksi. Alla oli tietysti hiljakkoinen korvatulehdus eikä kunnon lepopäivää (seli seli). Eniten se ”jotain meni pieleen” -fiilis tulee kuitenkin siitä, että tiedän kyllä miltä tuntuu olla aivan katki – kun maitohappoja huuruaa hengityksessä jne. – eikä fiilis testin jälkeen ollut sellainen. Toki puhallutti kovasti ja noin, mutta ei ollut sellainen ”kaikkensa antanut” olo.

Mietin vähän, että taustalla voi olla tosi runsas höntsääminen. Kun mennään päivän viidettä tuntia, kroppa vetää jonkinlaista käsijarrua päälle, kun se ei voi olla varma siitä että rasitus loppuisi – pitää olla vielä voimia varastossa, jos sählättäisiinkin vielä tunti pari. Ehkä jotain semmoista käsijarruilmiötä oli.

Tietysti asiaan vaikuttaa sekin, että vaikka pelikuntoa piisaa, ei minulla ole pahemmin kokemusta tuollaisesta tasaisen tappavasta juoksemisesta. Viimeistään kahden kierroksen jälkeen teki mieli huutaa ”vaihto” ja istahtaa penkille vähäksi aikaa… Kokemus vauhdin pidosta olisi varmasti auttanut, koska ensimmäisen kierroksen vedin varovasti ja aivan liian hiljaa. Kun kuulin kierrosajan, lähdin lisäämään vauhtia ja lisäsin sitä liikaa. Ja niin edelleen. Loppujen lopuksi vauhti oli kierrosaikojen valossa aika tasaista, mutta uskon että parempi vauhdin jakokin olisi auttanut.

Enkä kyllä totuuden nimessä haluakaan kauheasti kokemuksia tasaisen tappavasta juoksemisesta. Ihan oikeasti, laji ei ole minua varten. Tietysti se on eri asia käydä lenkillä maastossa vaikka musiikkia kuunnellen ja mahdollisesti valoisassa, kuin paahtaa pimeällä stadionilla tihkusateessa rataa ympäri.

Mutta silti. Ehdin oikeasti tylsistyä tuon 12 minuutin aikana monta kertaa. Se on kuulkaa pitkä aika, siinä ehtii miettiä kaikennäköistä. Kaikista eniten siinä ehtii todella huolella keskittyä siihen, miten raskasta juokseminen on ja missä paikoissa tuntuu pahimmalta.

Tuo on juuri sellaista liikuntaa, mitä yleensä inhoan. Joten ei, en aio ruveta käymään lenkillä, vaan luotan siihen että höntsääminen nostaa kuntoani niin, että keväällä pannaan tulokseen ainakin jokunen sata metriä lisää. Isoin yksittäinen asia, johon pitäisi saada korjausta, on tietysti ylipaino. Jos talven mittaan saisi vaikka kymmenen kiloa putoamaan, menee kevään testissä saletisti pidempi matka. Saa nähdä…