Höntsyn pelaajakorttisarjassa on kesän kunniaksi otettu kesäisiä jalkapallokuvia tämänkertaisesta syvähaastattelun kohteesta, Juuso ”Jantsa” Matkaselästä. Pelinumeroiden suhteen sarjamme alkaa mennä yksipuoliseksi, sillä tähänastisista kuudesta pelaajakortista kolme pelaa numerolla 11. Jokaisella on kuitenkin tähän oma syynsä, Juusolla se on junnuvuosien idoli Jan Caloun. Pidemmittä puheitta asiaan:

Urheilutaustasi?
7-8 vuotta jalkapalloa ja pari peliä salibandyä kesäliigassa.

Mitä lajeja pelaat?
Lähinnä jalkapalloa ja sählyä tulee höntsättyä. Talvisin ulkojäillä tulee käytyä toisinaan.

Muut harrastukset höntsäämisen lisäksi:
Penkkiurheilu, netissä surffaaminen, hyvästä ruoasta nauttiminen sekä yliopiston luentojen pakoilu.

Paras urheiluaiheinen muistosi?
Roman Eremenkolle ulosajon järjestäminen ns. Tiki-talkin avulla Helsinki Cupissa tai vaihtoehtoisesti salibandyn kesäliigassa pallonriisto SSV:ssä pelanneelta maajoukkuepuolustaja Juha Kivilehdolta ja suora laukaus maalin etunurkkaan.

Miten usein käyt pelaamassa? Mistä löytyy motivaatio lähteä pelaamaan kerta toisensa jälkeen?
Käyn pelaamassa aina kun se aikataulujen puolesta on mahdollista. Parhaimmillani olen käynyt viikossa varmaankin noin 12 vuorolla. (Toim. huom. 12 vuoroa per viikko on muuten Höntsy-yrittäjälle suht normaali määrä…) Motivaatiota ei tarvitse etsiä, sillä kaikenlainen pelaaminen on aina ollut lähellä sydäntä.

Milloin aloitit Höntsyn vuoroilla / Miten tulit aloittaneeksi Höntsyssä käymisen?
Sattumalta löysin netin keskustelupalstalta ilmoituksen Höntsyn toiminnasta ja kipinä pelaamiseen syttyi heti. Tammikuun lopusta asti olen kohtuullisen aktiivisesti käynyt höntsäilemässä.

Onko sinulla kuntoilutavoitteita ja jos on, miten niiden saavuttaminen sujuu?
Painoa pitäisi saada pudotettua ja yleiskuntoa kohotettua. Molempien tavoitteiden osalta olen aikataulussa :).

Mikä on höntsyssä parasta?
Pelikaverit ja sopivan tasoiset pelit, joissa saa vapaasti toteuttaa itseään ilman pelkoa valmentajan huudoista.

Kenen syötöistä nautit eniten?
Ilkan ”oho”-syötöistä, jotka karkaavat jo valmiiksi maaliin.

Kerro yksi unohtumaton höntsyhetki
Lähdin joku talvinen sunnuntai Vantaalta lapsuudenkodista ajamaan järkyttävässä lumipyryssä kohti Saukkolaa ja kahden tunnin sählyhöntsyjä. Perille päästyäni pelihalujen määrää ei voi sanoilla kuvata.

Seuraavaksi on ollut tapana kysyä, miksi Suomi ei ole voittanut jääkiekon MM-kultaa vuoden 1995 jälkeen. Nyt kun kysymys on vanhentunut, on toimitus kovan pähkäilyn jälkeen keksinyt uuden, kansanluonteellemme yhtä hyvin sopivan kysymyksen:
Minkä takia Suomen jalkapallomaajoukkue ei ikinä pärjää?

Resursseihin nähden maajoukkue on pärjännyt ajoittain hyvinkin, vaikka viimeaikaiset tulokset ovat olleet lähinnä masentavia. Suomi häviää pelaajamateriaalin laadukkuudessa isommille jalkapallomaille niin selvästi, että johonkin suurempaan saavutukseen oikeuttavia voittoja suurmaista ei yksinkertaisesti ole realistista ottaa riittävän montaa. Arvoturnauspaikka tosin tulee ennemmin tai myöhemmin kun EM-kisoja laajennetaan ja karsintasysteemit muuttuvat. Eri juttu onkin se, miksei San Marinotkaan kaadu rutiinilla. Tarkempaa analyysia saa tulla pyytämään joskus tulevissa iltahöntsyissä.