Kaikki ovat varmaan olleet joskus ulkomailla saunassa, ja tarinoita piisaa. Tiimalaseja, hienhajua, löylyveden piilottamista ja löylyn heittämisestä riitelyä / loukkaantumista, kummallisia lämpötiloja, sanomalehtiä jotka eivät ole sytykkeeksi, jne. jne. Kesällä tuli tällä osastolla superjättipotti.

Perheemme oli kesälomalla Tsekissä ja Saksassa. Itä-Saksassa kävimme pällistelemässä etelänmatkailun tulevaisuutta. Kesä kun oli, niin matkakohteessa oli runsaasti tilaa, voin vain kuvitella jonot talvisaikaan. Mutta sitten, kun halvan lentomatkailun aika loppuu, niin kaukomatka paratiisisaarille näyttää tältä:

Kyseessä on Tropical Islands -lomakohde, joka on auki vuoden jokaisena hetkenä. Siellä voi piipahtaa päivävisiitillä tai majoittua viikon. Kyseinen kupla lienee ensimmäinen, mutta varmasti ei viimeinen laatuaan. Tukahduttavan helteen keskellä pysähdys oli meille tervetullut lomapäivä siitä, että jatkuvasti sai pelätä taaperon palavan auringossa (tämäkin asia myös vahvasti niitä tulevaisuuden juttuja).

Valtameren, laguunin, vesiliukumäkien, sisällä tehtävien kuumailmapallolentojen, hennatatuointien, jätskien, ravintoloiden, jne. ohella ko. kohteessa on ”saunamaailma”, jonne pääsystä veloitetaan mannermaisista uimalaitoksista tuttuun tapaan erikseen.

Siellä niitä on. On kukkasaunaa, ”puusaunaa”, viidakkosaunaa, aasialaista saunaa, intialaista saunaa, kivisaunaa, mutasaunaa, jne. ja kaiken keskellä tietysti ihania pore- ynnä muita altaita ja puroja. Saksalaiseen tapaan suositellaan tietenkin, että kävijät olisivat koko käyntinsä ajan joka paikassa alasti. (Oletteko muuten ikinä olleet tällaisessa ”kansainväliseen saunatapaan alasti” -paikassa, jossa kutakuinkin kaikki naiset eivät olisi koko ajan tosi vaivaantuneita?)

Saunat itsessään eivät lopulta olleet kovin kummallisia, mikä ei ollut suuri yllätys. Joka paikassa oli kuitenkin esillä aikataulu, joka kertoi, milloin missäkin saunassa on ”höyryhoito” (joka saunassa n. kolmen tunnin välein kiertävällä rotaatiolla). Kun luin ”höyryhoidon” kuvauksen, tulkitsin että aikataulu viittaa siihen, milloin missäkin saunassa heitetään löylyä (hurraa!).

Tätä piti tietysti kokeilla, ja menin ”puun latvassa” sijaitsevaan 90-asteiseen viidakkosaunaan ilmoitettuna aikana. Sinne tuli vajaa kymmenkunta muutakin kiinnostunutta alastomana istumaan pyyhkeensä päälle. Prikulleen ilmoitettuna aikana firman lannevaatteeseen pukeutunut atleettinen kaveri tuli sisään löylykiulu kourassaan, laittoi saunan oveen ”pääsy kielletty, höyryhoito käynnissä” -lapun ja sulki oven.

Sitten löylynvetäjä esittäytyi, tervehti reippaasti kaikkia ja kertoi, että nyt aloitetaan höyryhoito. Että heitän kohta tästä vähän vettä noille kiville, siitä nousee semmoinen kuuman tuntuinen höyry ja se tekee kropalle hyvää sillä ja tällä tavalla, josta en ihan saanut keskinkertaisella saksan ymmärrykselläni selvää. Mikäli jollekulle tulee huono olo, voi koska tahansa lähteä pois. Kaikki valmista? Viel Spaß vaan, ja sitten mentiin.

Kaveri heitti löylyä, ja odoteltiin hetkonen. Kiuas oli surkean oloinen eikä oikein mitään tapahtunut, ja ehdin jo olla vähän pettynyt että tässäkö kaikki, heitä lisää. Silloin kaikki vasta alkoi: kaveri otti mukanaan tuoman toisen pyyhkeen, kääri sitä hieman toisesta päästä ja alkoi pyörittää sitä päänsä päällä ja huitoa ympäri saunaa, näin levittäen löylyä ympäriinsä. Jokainen on varmaan puhaltanut joskus toista kohti saunassa ja tajuaa, että tämmöinen touhu todella jossakin tuntuuu.

Jonkin aikaa huidottuaan hän otti pyyhkeen erilaiseen kahden käden otteeseen ja kävi kunkin saunassa istujan edessä napauttamassa sillä löylyt naamalle kolme kertaa. Tämä tapahtui siis samanlaisella liikkeellä kuin räsymaton ravistaminen, ja löylyt käytiin lyömässä jokaisen naamalle erikseen. Tässä kohtaa oli todellakin hieman vaikea pitää pokerinaamaa (ja olla suunnittelematta tätä blogia & harmitella ettei kokonaisuutta saanut videolle): mies asettui eteeni reilun metrin päähän seisomaan, ja suurella hartaudella viritti pyyhkeen valmiiksi ja huitaisi. Ja huitaisi. Ja huitaisi.

Kaikki asiakkaat näin läpikäytyään löylynvetäjä palasi alas kiukaan luo, ja kysyi onko kaikilla kaikki ok. Kaikki nyökyttelivät, ja niin heitettiin löylyä uudestaan, ja myös sama, uuvuttavalta näyttävä huitomisrituaali toistettiin (osa kieltäytyi intensiivisemmästä löylyn lyönnistä). Kolmannella kerralla löylyyn lisättiin pikku luennon saattelemana jotakin tuoksua, ja sitten taas sama uudestaan.

Koko juttu kesti n. 15 minuuttia, ja löylynvetäjä sai tehdä todellakin töitä palkkansa eteen. Valehtelematta hän aktiivisesti teki töitä lähes koko ajan. Myös löyly alkoi ihan tosissaan tuntua – miettikää nyt, vartti saunassa niin että joku huitoo pyyhkeellä koko ajan hullun lailla. Lopuksi sitten vuoristopuroon vilvoittelemaan ja sen jälkeen hoitoon kuuluva virkistävä lasillinen jotakin mudanväristä nestettä, jossa kuulemma oli paljon mineraaleja.

Kansainvälinen saunakokemuskirjastoni rikastui kertaheitolla rutkasti. Kuka pistää paremmaksi?