Elinkelpoisen toiminnan pelastaminen on tapetilla jatkuvasti. Liikunta ja urheilu on sektori, jonka osalta ei ole vielä tehty mitään kokonaisvaltaisempia esityksiä. Tämä on huolestuttavaa, koska liikkumattomuus on sekin epidemia, jolla on kalliit ja tuhoisat seuraukset. Tilanne näyttää tosi huonolta, jos koronakriisin jälkeen kokonainen toimiala, joka yhteisesti suomalaisia liikuttaa, onkin lyöty ihan kanveesiin. 

Tilanne tällä hetkellä on outo. Suomessa on suljettu koulut ja kirjastot sekä kaikki julkiset liikuntapaikat. Siitä huolimatta monet yksityiset salit ja keskukset ovat edelleen auki, ja monet järjestävät jopa ryhmäliikuntaa (max 9 hengen ryhmissä). Suurelta osin kyse on siitä, että pidetään ovet auki, jotta voidaan laskuttaa normaalit kk-maksut – samalla toivoen, että asiakkaat eivät juuri paikan päällä kävisi, ettei tule omasta firmasta kuuluisaa ”viruslinkoa”.

Ainakin Helsingissä monet salibandyhallit pitävät edelleen ovet auki, ja ”vuorot ovat normaalisti käytettävissä” (vaikkei niille saakaan kokoontua). Taustalla on ajatus, että seurat maksavat mieluummin tyhjistä saleista kuin irtisanovat vuorot ja riskeeraavat ensi kauden peliajat. Kiristys on sana joka tästä tulee mieleen.

Liikunta-alalla on monenlaisia toimijoita. On isoja ja pieniä yrityksiä, yhden hengen toiminimipuljuja, isoja ja pieniä seuroja, seuroista erotettuja edustus-osakeyhtiöitä, jne. Ei olekaan helppoa keksiä, miten toimialaa parhaiten tulisi auttaa. Osalle on toki jo jonkinlaisia ratkaisuja olemassa: esim. yrittäjien mahdollisuus saada työttömyysturvaa tarjoaa jonkinlaista turvaa niille, jotka myyvät toiminimellä lähinnä omaa työtään, eikä suuria kiinteitä kulueriä ole.

Monien kuntosali- ja kuntokeskusyritysten sekä urheiluseurojen yksi suurimmista kulueristä ovat vuokrat. Vuokranantajia tulisi tukea julkisesti, sillä ehdolla, että he vastaavasti merkittävästi kohtuullistavat vuokria tai eivät peri niitä lainkaan kriisin aikana. Vuokranantajallekin on parempi, että saa varmasti jonkinlaisen tulovirran, kuin että vuokralainen menee kokonaan nurin.

Liikuntakeskuksissa ja kuntosaleissa vuokranalennukset ja lomautukset lienevät ne konstit, joilla kulut saadaan parhaiten kuriin ja selvitään tämän ajan yli. Tässä tarvitaan myös asiakkaiden apua. Kukaan ei saa kuluja täysin nollaan, ja jokainen tarvitsee myös oman toimeentulon. Mikäli haluaa, että oma harrastus on kriisin jälkeenkin olemassa, kannattaa sitä tukea nyt.

Urheiluseurat / harraste: Tähän mennessä en ole lukenut, että julkinen valta olisi tullut tai tulossa millään tavoin ruohonjuuritason urheiluseurojen avuksi. Erittäin tärkeää olisi, että voisi olla maksamatta harjoitusvuoroista, joita ei käytä. Seuroissa on myös paljon työntekijöitä, ja tulevaa täytyy jatkuvasti valmistella. Joillain lajiliitoilla (jääkiekko / jalkapallo etunenässä) on ehkä taloudellista muskelia tukea merkittävästi omia jäsenseurojaan, joillain ei. Menevätkö kaikki korona-tappiot vanhempien ja urheilijoiden omasta lompakosta?

Urheiluseurat / -yritykset, kilpaurheilu. Kilpaurheilu ottaa todella merkittävää hittiä tällä hetkellä. Pudotuspelitulot jäivät jääkiekossa saamatta, ja puhutaan jo siitä, että konkurssiaalto uhkaa. Muissakin lajeissa tilanne on aika lohduton, esim. pesäpallon tämä kausi on aivan vaakalaudalla, ja moni seura keikkuu kuilun partaalla. Näihin kuuluu varmasti myös sarjanousija, Tampereen ylpeys Manse PP. Omia suosikkejaan voi ja pitääkin nyt tukea ostamalla fanituotteita ja kausikortteja (itse ostin juuri Mansen yhteiskausarin ”Musta maaliskuu” -hintaan 149,-), mutta tällä tavoin saatava tulovirta tuskin pitkälle riittää. 

Liikunta-alan yrityksistä osalla on mahdollisuus saada tukea jo julkistettujen yritystukikanavien kautta. Urheiluseuroille mitään vastaavia tukiväyliä ei ole vielä julkistettu. Toivottavasti sellaisia on valmisteilla. Ilman selkeää ja suurta julkista tukea Suomesta kaatuu suuri määrä liikunta-alan yrityksiä, harraste- ja junioriseuroja ja tunnettuja & rakkaita penkkiurheilun lippulaivoja. 

Kokoontumiskielto, erityisesti jos se kestää pitkään, on tälle koko sektorille todella raskas paikka. Näkisin jopa, että tässä olisi ”helikopterirahan” paikka: voitaisiin jakaa kansalaisille valtion liikunta- ja kulttuurisaldoa, jolla olisi kohtalaisen lyhyt viimeinen käyttöpäivä (esim. 31.8. mennessä). Tuona aikana ihmiset voisivat käyttää ne ostamalla sen tahon palveluita, jonka he haluaisivat säilyvän hengissä kriisin yli – ja saldolla ostettavat liput / kausikortit voisi tietenkin käyttää vasta myöhemmin. (Kulttuurisaldon osalta käyttökohteena tietenkin voisivat olla yhtä lailla pahoissa vaikeuksissa olevat teatterit ym.). Tällä tavoin kansalaiset itse ohjaisivat tuen itselleen rakkaisiin kohteisiin, ja saldon jakaminen antaisi myös kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden harrastaa.

Tulisi tietysti huolehtia siitä, että seurojen olisi helppo liittyä tällaisen saldon vastaanottajaksi. Teknisiä ratkaisuja kaupankäynnin, keinottelun ja väärinkäytön estämiseksi olisi myös syytä miettiä hetki.

(Itsehän olen sivumennen sanoen sitä mieltä, että tällaista saloda kannattaisi jakaa kaikille ilman kriisiäkin – pienikin lisäys liikunnassa aiheuttaa pitkällä aikavälillä isoja säästöjä sosiaali- ja terveyspalveluissa).

Tehtiin niin tai näin, niin julkinen tuki on varmasti todella tarpeen, jos halutaan että suomalainen kuntoilu, harrasteurheilu ja kilpaurheilu ovat nykymuodossaan vielä vuoden päästä olemassa. Tukipaketin yhteydessä tulisi tehdä se, mitä alalla kaikki ovat jo pitkään odottaneet, eli määrätä kuntosalit ym. suljettaviksi toistaiseksi ravintoiloiden tapaan.