Mikä tekee asioista todellisen tuntuisia?

Yllättävän pienillä asioilla voi olla suuri henkinen merkitys. Tämän huomasin itse, kun tein Höntsylle yhden hankinnan.

Kyseisen hankinnan jälkeen kotona ”työhuoneena” oleva koppi alkoi sekaisuudestaan huolimatta (tai ehkä sen avullakin) tuntua ihan oikealta toimistolta. Laitteen ei tarvitse tehdä muuta kuin seistä paikallaan, ja se pönkittää fiiliksiä: kyllä tässä nyt kuulkaa aivan vakavasti otettavasta bisneksestä on kysymys. Yrityksestä tulee totta. Tämä on kuule Ilkka nyt sinun työpaikkasi. Ei kai täällä muuten olisi kopiokonetta.

Tiedän. Naurettavalta kuulostaa. Itsekin perustelin hankintaa ihan muilla syillä: skanneri arkinsyöttölaitteella auttaa kivasti pitämään kuitit järjestyksessä (erään yrittäjän kovasti painottama vinkki), ja A3-tulostus on hyvä olla jotta voi itse printata pieniä mainosjulisteita ja esim. opasteita oikealle kentälle. Erikseen kumpikin asia olisi maksanut reilusti enemmän kuin ne nyt maksoivat yhdessä ja samassa laitteessa. Fiksua fiksua, ihan pelkästään asiallisin perustein on tämä laite hankittu, kyllä näin on.

kopiokone

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että nykyisin tällainen halpa mustesuihkumonitoimilaite näyttää kopiokoneelta. Ja on kopiokone. Sellainen mihin voi naputella sähköpostiosoitteen ja lähettää kuvan suoraan kaverille käyttämättä tietokonetta lainkaan – ihan niin kuin muillakin työpaikoilla tehdään. Aivan parasta on iso vihreä start-nappi, jota voi tästä kirjoituspöydän äärestä välillä vilkuilla ylpeänä. Kun sinne yrittää tunkea isoa kasaa ryppyisiä arkkeja kerralla skannattavaksi, pääsee selvittelemään paperitukoksia. Kyllähän se nyt niin vain on, että kunnon työpaikalla on kopiokone, johon voi tulla paperitukos, niin että kopiokoneen voi sitten kirota alimpaan helvettiin. Toistaiseksi kiroaminen on ollut näytösluonteista, mutta niinhän tämä on muutenkin vähän toisenlainen työpaikka kuin aikaisemmat.

By the way: laitteessa on eräs todella hämmästyttävä käytettävyysyksityiskohta, joka lyö laudalta kaikki aikaisemmat kokemukseni. Työpaikalla on ollut ties millaista värilaser-kosketusnäyttö-nidon-sidonkengännauhat-niputan-ja-vaihdan-renkaat-xeroxia. Jokaisessa on pitänyt vaivalloisesti nysvätä kaiken maailman valikoita, jos on halunnut ottaa kopionsa väreissä (tai palata väritilasta mustavalkoiseen). Eikö oikeasti kukaan ole Xeroxilla tullut tätä ajatelleeksi: pannaan koneeseen kaksi start-nappia, toinen on värillinen ja toinen harmaa. Siinä se. Onkohan talossa vielä joku paperi skannaamatta?