Joskus tuntuu, että suomalaisten yleinen käsitys Ruotsista on, että se on Suomi, jossa puhutaan ruotsia. Vuoden paikan päällä asuneena voin kertoa, ettei tämä pidä paikkaansa. Kapean merenlahden toisella puolella maailmaan suhtaudutaan toisella tavalla.

Jo aiemmin on käsitelty monarkiaa. Mennään sarjassa eteenpäin ja kerrotaan muutama lehtiä lukemalla eteen tullut anekdootti Ruotsin-vuoden ajalta.

Asianmukainen ja ripeä reagointi

Nuori mies oli töissä lastentarhassa. Olettaisin että hän on siis lastentarhanopettaja. Kaikki sujui ihan normaalisti.

Facebookissa oli kuitenkin miehestä kuva. Sanomalehdissä ei kerrottu, oliko se hänen itsensä sinne laittama, vai kenties jonkun kaverin nappaama ja postaama. Joka tapauksessa tämä kyseinen nuori mies esiintyi kuvassa (luonnollisesti vapaa-ajallaan). So far so good.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että kuvassa nuorella miehellä oli pipa päässään. Pipa oli merkkituote. Merkki oli Pornstar. Jos ette ole nähneet kyseisen merkin vaatteita, niin pähkinänkuoressa kyse on siitä että pipassa lukee ”pornstar.”

Mies erotettiin välittömästi vakituisesta työpaikastaan päiväkodissa.

Ikävien tilanteiden välttäminen

Ruotsalaisille on hyvin tärkeää, että kaikilla on mukavaa. Tämä heijastuu tietysti arkipäivässä monina positiivisina asioina. Tarinan iskeminen on helppoa, ja jos mokaat, kukaan ei ole huomaavinaan. Eräänlainen kasvojen säilyttämiskulttuuri on siis kyseessä, ja jokainen tekee yleensä kovasti töitä, jotta muutkin voivat säilyttää kasvonsa.

Vähemmän nätisti ilmaistuna ruotsalaiset pelkäävät konflikteja ja epämukavia tilanteita kuin ruttoa. Tämä näyttäytyy usein aika rajunakin maton alle lakaisuna. Esimerkiksi käy oheinen Göteborgs-Postenin artikkeli.

Vanhat ja sairaat ihmiset on päätetty häätää asunnostaan, joka myydään pakkohuutokaupalla. Paikalle on saapunut 90 asunnosta kiinnostunutta. Lukkoseppä päästää heidät sisään, jolloin ilmenee, ettei pari ole muuttanut pois, vaan on itse paikalla. Miten kansankodin lehdistö tähän reagoi? No näin:

”Moni pahastui voudin asunnonesittelyssä”. Näkökulmana on se, miten mielettömän epämukava tilanne on ollut kaikille niille 90:lle, joilla on varaa kierrellä pakkohuutokaupoissa laman aikana. ”Sängyllä makasi joku ukko, ja sikäli kuin käsitin niin hänen vaimonsa istui sängyn laidalla,” toteaa eräs ostajaehdokkaista, ja jatkaa että ”se ei todellakaan ollut minusta mukavaa”.

Hannuhanhetko harjoittelisivat rankkareita

Jalkapallokisojen jälkimainingeissa täytyy lopuksi ihailla sitä itsevarmuutta, jolla ruotsalaisessa joukkueurheilussa manataan onnettomuutta omaan niskaan. Huomaa, etteivät ole tottuneet siihen, että ”meille aina käy näin”.

Kesällä 2009 Länsi-Ruotsissa järjestettiin jalkapallon alle 21-vuotiaiden EM-kilpailut, joissa Ruotsi pelasi välierissä Englantia vastaan. Aamulla lehdessä oli iso ennakkojuttu. Sen mukaan edellisissä kisoissa rankkaritappion välierissä kärsinyt Englanti oli nyt treenannut säännöllisesti rankkareita kahden vuoden ajan. Ruotsin valmentajan kommentti tähän: ”rankkareiden treenaaminen on harjoitusajan tuhlausta!”

Jokainen suomalainen tiesi tietysti heti aamulla tuon jutun luettuaan, miten pelissä tulisi käymään, ja niinhän siinä kävi. Tietysti Ruotsi hävisi rankkareilla, ja ”slöseri med träningstid” oli varsin isosti esillä myös seuraavan päivän lehdessä. Toki valmentaja voi olla ihan oikeassa, mutta ihailtavaa von oben -asennetta ja viattomuutta mennä julistamaan moista tajuamatta lainkaan, että vetää päälleen varman rankkaritappion.