Yliopistossa opetettiin aika vähän mitään hyödyllistä – ja varsin vähän mitään kiinnostavaakaan. Positiivisimmasta päästä ovat jääneet mieleen käytännöllisen filosofian professorin Martti Kuokkasen luennot, joiden pohjalta on parikin blogin aihetta mielessä.

Yhdellä luentosarjalla käsiteltiin sitä, onko sosiaalisia entiteettejä olemassa. Esimerkkinä käytettiin Ranskaa. Onko Ranska jotain sellaista, ettei sitä voida määritellä toisten, pienempien käsitteiden avulla (esim. on yhtä kuin tietty maa-alue tai on yhtä kuin tietyt ihmiset)? Tästä on jäänyt mieleen eräs asia, joka on mielestäni hyvin tärkeä kun puhutaan palloilujoukkueista.

Pitkän loogisen todisteluketjun jälkeen päädyttiin nimittäin siihen todistukseen, että ”on olemassa ainakin yksi sosiaalinen entiteetti, Ranska.” Tärkein peruste asialle löytyi hienosti ilmaistuna siitä, että Ranskalla on selvästikin joitain ominaisuuksia, joita ei voida palauttaa mihinkään sen osaseen – eli niin sanottuja emergenttejä ominaisuuksia.

Se, mitä emergentillä ominaisuudella tarkoitetaan, on helppo ymmärtää kun ajatellaan lentokonetta. Siipi, moottori, istuin, jne. eivät lennä. Yhteen kasattu kokonaisuus kuitenkin lentää; tämä on lentokoneen emergentti ominaisuus.

Tämä on tietysti vain filosofin tapa kuulostaa sivistyneeltä samalla kun ilmoittaa, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Silti ainakin minulle on aivan selvää, että vaikka palloilujoukkue luonnollisesti koostuu tietyistä ihmisyksilöistä, on sillä emergenttejä ominaisuuksia.

Parhaassa tapauksessa joukkue käyttäytyy kuin tietoinen olento, jonka raajoja yksittäiset pelaajat ovat. Ajatellaanpa vain jotain nopeita syöttökuvioita tai yhtenäisen joukkueen puolustusliikehdintää tilanteen mukaan. Näin on toki myös pahimmassa tapauksessa: kaikillehan ovat tuttuja tapaukset, joissa vaikkapa Suomen jääkiekkomaajoukkue on joutunut paniikkiin. Paniikkiin menijänä näyttää silloin todella olevan joukkue eivätkä yksittäiset pelaajat – vai miten muuten on selitettävissä se, että yhtäkkiä hätää kärsimässä ovat nekin, jotka äsken istuivat vaihtopenkillä.

Päästäkseen todistamaan tätä ilmiötä ei suinkaan tarvita mitään isoja ympyröitä tai huippupelaajia. Sana emergentti tietysti viittaa samaan mihin englannin sana emerge, eli nousta esiin. Ja toden totta, joskus jo tunnin höntsyjen aikana näkee, miten sattumalta samalle puolelle joutuneista yksilöistä alkaa seuloutua joukkue, jolle nousee esiin itsenäisiä kykyjä. Erityisen selvästi olen itse päässyt tämän upean ilmiön kokemaan muutaman kerran yliopiston yösählyissä, joissa yhden illan ja yön aikana ryhmästä todella kuoriutuu joukkue. Samalla yksittäiset pelaajatkin voivat joukkueen osasina nousta kokonaan uudelle tasolle, kun yhteinen flow-tila vie mukanaan.