Sami Kortelainen on poissa, ja sen huomaa. Vieläkin sitä alitajuisesti odottaa Samia mukaan vuorolle. Pikku hiljaa tämän epätodellisen tunteen korvaavat muistot. Kuten tusina höntsäriä Samin muistelutilaisuudessa viime lauantaina osoitti, muistot pelikaverista ovat todella positiivisia. Tästä voit lukea ja katsoa jokusen muiston, ja tsekata samalla miten voit itse osallistua Samin läheisten muistamiseen. Mikäli joltakulta on itse uutinen vielä kuulematta, niin Sami menehtyi 2.8. toisen rakkaan harrastuksensa parissa lento-onnettomuudessa.

Aloitetaan käytännön asioilla. Samin hautajaiset ovat lauantaina 30.8. klo 12.00 Messukylän kirkossa. Perheen toive on, että mahdollisimman moni osallistuu. Höntsyläisten delegaatio – johon sinäkin voit osallistua – vie mukanaan kukkatervehdyksen ja kansion, johon on koottu mahdollisimman paljon erilaisia muistoja Samista. Tämäkin on perheen toive (Samilta jäi puoliso ja 14-vuotias tytär, ja he haluavat mieluusti kuulla, millaisia muistoja muilla on Samista). Voit lähettää oman täysin vapaamuotoisen tarinasi / muistelosi sähköpostilla minulle ilkka.virjo@hontsy.fi ja kokoan ne sitten yhteen perheelle annettavaksi. (Huom. voit lähettää myös valokuvia / videoita.) Lisäksi hautajaisia edeltävän viikon ajan kierrätämme vuoroilla perinteisempää paperiadressia, johon kukin voi kirjata surunvalittelunsa.

Jälkikäteen on paljastunut, että olen ollut Samin kanssa tekemisissä jo lapsuudessani, kun Samin perhe pyöritti Kaupin urheilumajaa. Asuin lähellä, ja siellä tuli paljon hengailtua minigolfia pelaamassa, kolikkovideopelejä hakkaamassa ja joskus jopa Hart-Sportia juomassa. Muistan, että joku ikäiseni poika siellä paljon pyöri ja oli tosi haka siinä track&field-videopelissä.

Höntsyn puitteissa olen tavannut Samin ensimmäisen kerran toukokuussa 2011 Ajokin sählyissä. (Alempana kuvakavalkadissa Jarin pelaajakorttikuva, jossa Sami taustalla tulee sisään, on eka Höntsyn kuva jossa Sami esiintyy).

Hyvin nopeasti osoittautui, että Samista tulee erittäin aktiivinen peluri meille. Pian tehtiin vuosisopimusta, ja jotakin siinä sovittiin siitä että seuraava lasku laitetaan vuodenvaihteen jälkeen ”yhteen firmaan, johon hän on menossa silloin töihin”.

Tuo ”joku firma” oli Punnitse & Säästä, jonka toimitusjohtajana Sami viime ajat toimi. Sinä aikana hyvin moni höntsäri on saanut ”Punnarilta” töitä. On ollut hienoa nähdä, miten kaupunkiin muuttaneet ensin löytävät meiltä pelipaikan, Sami järjestää työpaikan ja löytääpä moni kentältä vielä heilankin itselleen. Tämä täyden palvelun paketti ei ole jatkossa entisellään.

Muistelutilaisuudessa päällimmäiseksi muistoksi Samista nousi ainainen iloisuus ja aurinkoisuus, joka myös aina vaikutti täysin teeskentelemättömältä. Mietimme sitä, että työssään hänellä on täytynyt aina välillä olla melkoinen paine, mutta tätä painetta tai muuten huonoa päivää Sami ei koskaan tuonut mukanaan Höntsyyn.

Useimmilla huono päivä näkyy peleissä ainakin joskus ja jotenkin, mutta tuntui, että Samilla ei koskaan. Hän ei myöskään pelannut ikinä puolivaloilla, vaan keskittyi täysillä hetkeen. Työn vaatima paineensietokyky kyllä näkyi pelien ratkaisuhetkillä – Sami ei eräpalloja verkkoon laittanut, ja yhden höntsärin sanoin ”hän ei tainnut sählyssä muita maaleja tehdäkään kuin niitä paras kolmesta -maaleja”.

Paitsi iloinen, Sami oli myös reilu ja kaikki huomioonottava pelikaveri. Hänen kanssaan oli aina mukava iskeä tarinaa, eikä hänelle tullut mieleenkään lähteä huijaamaan sen kanssa, oliko pallo ulkona vai sisällä. Oheisella videollakin nähdään tilanne lentisturnauksesta, jossa ulos menevä pallo matkalla hipaisee Samia, joka tämän välittömästi tuomarille ilmoittaa.

Itse olen iloinen, että Sami ja Höntsy löysivät toisensa. Illanistujaisissa muistan monta kertaa ajatelleeni, että Samista tulee mieleen Tuntemattoman sotilaan Vanhala. Aina iloluontoinen, jatkuvasti hymyilevät silmät ja sellainen hytkyvä, nautiskeleva nauru. Varmaan useimmista ihmisistä näkee tunnetiloja päälle, mutta Samista näki jotenkin erityisen selvästi, miten paljon hän nautti esim. tarinan iskemisestä ja jutun kuljettamisesta erilaisissa iltatilaisuuksissa.

Monelle Sami tarjosi myös Höntsyn ulkopuolella unohtumattomia elämyksiä – lentoreissuja sun muuta. Itsekin olin pari vuotta sitten kyydissä, ja oli helppo ymmärtää, mikä vesitasoilussa viehätti. Yksi traaginen juttu on, että juuri ennen kuolemaansa Sami sai beach-kentän valmiiksi mökilleen, ja sinne oli tarkoitus jonkinmoisella porukalla mennä aina silloin tällöin pelaamaan. Odotin itse tätä paljon senkin takia, että olisin näin päässyt tutustumaan Samiin vielä paremmin. On tosi surullista, että oma kenttä jäi ilmeisesti häneltä kokonaan korkkaamatta pelien muodossa.

Jokaisella meillä on omat muistomme ja oma surumme, ja toivon että höntsärit voivat olla toinen toisensa tukena silloin, kun tämä asia raskaimmin tajuntaan iskee. Yksi voimakas tilanne tulee vastaan silloin tällöin lentiksessä. Jo pari vuotta on lentisvuoroilla ollut ihan oma käsitteensä – ”tehdä Samit” – joka viittaa siihen, että heitetään eka kosketuksella sormilla takanurkkaan (kuvakavalkadissa yhdet ”Samit” juuri lähdössä). ”Sameja” Sami oheisen videon viimeisessä pelisuorituksessa (huhtikuisen lentisturnauksen kilpasarjassa) yrittää, ällistyttävästi kerrankin epäonnistuen…

Toivon, että mahdollisimman moni laittaa tulemaan omat muistonsa Samista, niin saadaan perheelle koottua hieno lahja meiltä höntsäreiltä. Hautajaispäivänä ne meistä, jotka pääsevät paikalle, voivat sitten yhdessä käydä jättämässä viimeiset jäähyväiset. Nyt toivotan kovasti voimia meille kaikille, ja Samille:

Kiitos peleistä!