Yli vuosi Höntsyä on nyt takana, joten ehkä on aika päivittää ajatuksia Höntsy-yrittäjän elämästä – edelliset kerrat taisivat olla ensimmäisen viikon jälkeen ja myöhemmin ensimmäisen syyskauden päätteeksi. Eli: missä mennään, miltä tuntuu, lyökö leiville, kannattiko ruveta?

Missä mennään? Jos kysytään, millainen on ollut ammatinvaihdos yrittäjäksi, niin ehkä ensimmäinen, arjessa eniten tuntuva asia on että tässä saa kyllä tehdä töitä. Vuosi on kulunut töiden parissa enemmän kuin mikään muu vuosi koskaan. En osaa edes kuvitella, millaisen määrän paperia olisin maailmaan tuottanut, jos edellisessä ammatissani tutkijana olisin tehnyt töitä edes puoliksi näin paljon ja/tai omistautuneesti. Työn määrällä on väkisinkin haittapuolensa. Olisi kiva ehtiä olemaan enemmän perheen kanssa – tai ei pelkästään kiva, vaan aika välttämätöntä jos haluaa, että puoliso jaksaa asua samassa osoitteessa. Olisi myös kiva ehtiä käymään enemmän kaikenlaisissa riennoissa ja vaikka vain lukemaan enemmän kirjoja.

Miltä tuntuu? Heti seuraavana listalla on se, että saa aika lailla itse päättää mitä tekee. Höntsyssä on kiva olla töissä. Pomo on ihan siedettävä, työkaverit ja asiakkaat ovat mukavia. Itse höntsyvuorot ovat vain pieni osa yrittäjän työstä, mutta samalla ehdottomasti se kaikkein paras osa, jonka takia tätä hommaa tehdään. Useimmiten ne eivät tunnu työltä ollenkaan, ja enimmäkseen fyysinen rasituskin pysyy miellyttävän puolella. Ja vaikka niinkin voisi joku luulla, ei yksikään höntsypäivä ole toisensa kaltainen. Pallon ja ihmisten ympärillä tapahtuu aina jotain ainutlaatuista, jota on hienoa olla seuraamassa.

Lyökö leiville?

No entäpä sitten mm. Moron esittämä kysymys: Lyökö höntsyjen järjestäminen leiville? Lyhyt vastaus on, että ei lyö. Aina välillä tulee vastaan joku, joka tietää tai on kuullut, miten vähän kaupungin salivuorot maksavat, ja kuvittelee että Höntsy on liikeideana oman setelipainon luokkaa. Tämä ottaa päähän, sillä (yli) kaksi henkilöä työllistävällä ja paljon markkinointia harrastavalla firmalla on aika paljon muitakin kuluja.

Kustannusrakenteeltaan ja liiketoimintamalliltaan Höntsyn paras vertailukohta ovat liikuntakeskusten ohjatut ryhmäliikunnat (aerobicit, pumpit, jne.) Niillä ja Höntsyllä on yksi iso käytännön ero – mikä? No, tietysti se että meillä on hauskempaa, mutta bisneksen kannalta erityisesti tämä: tilaan, johon mahtuu 60 ihmistä jumppaamaan, saadaan juuri ja juuri 12 pelaamaan lentopalloa. Tässä vertailussa Höntsyn hinnat ovat ne huomattavasti halvemmat… Joten ei tämä nyt mikään ihan välitön kultakaivos ole.

Viime maanantaina olin tilitoimistossa palaverissa, jossa ensimmäisenä kysyttiin, että ”vieläkö sä niinku meinaat tän kanssa jotain yrittää”. Höntsyn ensimmäinen tilikausi, joka oli palaverin aiheena, päättyi kesäkuun lopussa ja silloin kieltämättä näytti aika synkältä. Alkanut syksy on kuitenkin tuonut paljon uusia pelaajia, ja vuosikorteista Höntsypasseihin siirtyminen on selvästi ollut hyvä idea. Niinpä Oy Höntsy Ab on nyt verraten vakaalla pohjalla – voin sanoa syvällä rintaäänellä että Höntsyjä pelataan varmasti vielä vuodenkin päästä. Silti on vielä hyvin pitkä matka sellaiseen yritykseen joka ihan oikeasti kannattaa ja josta yrittäjäkin voi nostaa palkkaa.

Höntsyhän onnistuu!

Mutta: We will get there! Uskon, että hyvä idea kantaa hedelmää, vaikka siihen näyttääkin menevän vähän odotettua pidempi aika. Kannattiko siis ruveta -kysymykseen vastaan epäröimättä että kyllä kannatti. Olen innoissani töistäni ja koen tekeväni jotain oikeasti hyödyllistä. Höntsy-yrittäjänä minusta on ensi kertaa työelämässä tuntunut siltä, että vaikka voittaisin lotossa pääpotin, en lopettaisi työntekoa tai vaihtaisi ammattia. (Tietysti arki näyttäisi monin tavoin erilaiselta ja totta kai lähtisin ensimmäiseksi Balille sukeltamaan ja jättäisin teidät keskenänne höntsäämään – mutta ennen pitkää tulisin sitten takaisin pyörittämään Höntsyä.) Lyhyesti sanottuna olen löytänyt oman sirkukseni, homman jota todella haluan tehdä. Uskon, että tämä palava halu auttaa minua yrittäjänä aika paljon. Tietysti tarvitaan myös taitoa, oikeiden ihmisten apua ja säkää.

Kuluneen vuoden aikana olen usein miettinyt, mistä halu saada juuri Oy Höntsy Ab toimimaan oikein tulee. Pallon pelaaminen on minusta tosi kivaa, ja varmasti viettäisin erilaisissa liikuntasaleissa vähintään 10 tuntia viikossa, oli firma tai ei. Palloilu tekee onnelliseksi, ja olen huomannut, että (päinvastoin kuin aiemmin kuvittelin) minusta on mahtavaa olla työkseni tekemisissä ihmisten kanssa. Nämä asiat eivät yksinään vielä riittäisi motivaattoreiksi. Seuraavaksi tulee nyyhkyklisee, mutta saan suurta tyydytystä siitä, kun voin olla omalta osaltani tuomassa onnea ja iloa ihmisten elämään.

Kuten joskus jo aika kauan sitten Höntsymanifestiin kirjoitin: pallopeli on jalo asia. En osaa kuvitella toista tilannetta, jossa niin säännöllisesti pääsee aistimaan toisista kumpuavaa aitoa iloa kuin höntsääminen. Lapsenomainen into, joka pallopelissä nousee pintaan, on ihmisolennon ydintä – ja ihmisolennon ydin on kuulkaa kaunis. Uskon, että yhä useampi huomaa tämän ja sitä kautta myös Oy Höntsy Ab kasvaa ja kehittyy. Suunta on oikea, olemme tuoneet mahdollisuuden höntsäämiseen uudella tavalla nykyaikaan ja helposti tavallisten ihmisten ulottuville. Ihan varmasti yhä useampi tarttuu siihen.