Tunnustetaan heti alkuun, että nyt hirvittää. Esimerkiksi viiden ja puolen tunnin höntsyrupeama päivässä tuntuu jos nyt ei kevyeltä, niin kuitenkin ihan ok ajatukselta. Sen sijaan polvet alkavat heti tutista, kun ajattelen että pitäisi juosta 12 minuuttia kovaa juoksuradalla. Tämän täytyy liittyä koululiikuntaan, koska kyllähän järki sanoo että 12 minuutin juoksu on kahdessatoista minuutissa ohi…

Valitettavasti heti alkuun pitää todeta myös, että ensi keskiviikoksi suunniteltua Cooperin testiä pitää siirtää, koska sain juuri perjantaina antibioottikuurin korvatulehdukseen. Sitä ajatellen keskiviikko on vähän turhan pian, kun pitäisi nollakelissä ottaa itsestään kaikki irti. Katsotaan, saataisiinko homma sopimaan samaan aikaan seuraavalla viikolla.

Cooperin testin ja asioiden, joiden vuoksi siitä joutuu olemaan pois, väliset syy-seuraussuhteet ovat kaiken kaikkiaan minun kohdallani aika epäilyttäviä. Onnistuin esimerkiksi olemaan armeijassa 11 kuukautta juoksematta Cooperin testiä kertaakaan – ja siinä ajassa tuli sentään kierrettyä kolme eri varuskuntaakin ja puolet ajasta meni maavoimissa. Eka kerralla olin yo-kirjoituksissa, toisella kerralla apuun oli saapunut marssilla tullut jalkavaiva, ja kolmaskin Cooper kai piti olla, mutta ehkä se Rennostossa vain jätettiin väliin. Tällä kertaa Cooperin testistä sovittiin, ja muutamaa päivää myöhemmin oli avuksi saapunut ärhäkkä korvatulehdus, joten vieläkään sitä ei päästä juoksemaan…

Eihän se testi mitenkään voi niin kauhea olla, mutta kun edelliset kerrat ovat jostakin peruskoulusta tai korkeintaan lukiosta, on siinä ikävää painolastia kerrakseen. Paljastan nyt, millainen meidän liikunnanopettajamme yläasteella ja lukiossa oli. Joka syksy pidettiin yksi kaksoistunti kivasti sisätiloissa, ja juteltiin mukavia. Mitä lajia kukin haluaisi kokeilla – kokeilujahan voidaan toki järjestää – ja kuinka täällä ei suinkaan ole tarkoitus hampaat irvessä mitata tuloksia. Vaan etsiä jokaiselle se kiva oma laji, jota sitten voisi aikuisena harrastaa. Yhdessähän tätä tehdään. Kuusi vuotta, joka syksy tämä näytelmä – ja seuraavalla tunnilla Cooper ja lihaskuntotestit opettajan tuloskehitysvihkoon. Ikinä ei mitään uutta lajia kokeiltu. Tätä kirjoittaessa totean, että vihaan koko Cooperia.

Edessä olevalta Cooperin testiltä odotan siis kauhunhetkiä ja sanotaan nyt vähintään 2500 metrin tulosta. Suurin este hyvän tuloksen tiellä on ylipaino. Ihan viime aikoina en ole punninnut, mutta loppukesästä ennen Höntsyn alkamista painoin noin 89 kiloa, pituutta on 170 cm. Siinä on vähintään 10 kiloa liikaa, vaikka kuinka uskottelisi että lihastakin on. Kaikkein pahin pullakunto on onneksi takanapäin – sellainen oli pari kolme vuotta sitten. Paino ei ole siitä kovin paljon laskenut, mutta vyötärönympäryksestä hävisi jossain kohtaa seitsemän senttiä kun lisäsin ja monipuolistin liikuntaa.

Kuntokuurin suhteen odotukset ovat painon puolella – josko sitä vihdoin saisi vähän putoamaan. Uskon, että jos siinä onnistuu, myös Cooper-tulos väkisin paranee. Etukäteen uskon, että kuntoni ei oikein voi tämän kuurin aikana muuta kuin kohentua, jos vain pysyn terveenä enkä telo itseäni. Sen verran paljon liikuntaa Höntsyn pyörittämisessä väkisinkin tulee.

Kun testiä nyt joudutaan lykkäämään, niin ehdin kertoa teille urheilutaustastani lisää toisella kertaa.

Pitäisköhän tehdä Pelet ja ottaa Cooperiin pallo mukaan?