Hauskaa, palkitsevaa, fyysisesti rankkaa – kokemuksia Höntsyn avauksesta
Höntsyä on nyt takana jo reilusti yli viikko – juuri nyt kaikkiaan 22 vuoroa. Yrittäjän olo on helpottunut, sillä touhu on lähtenyt käyntiin todella hyvin. Vuoroilla pelin henki on ollut juuri sellainen kuin on tarkoituskin, ja kahta asiakasta lukuun ottamatta kaikki ovat aina päässeet pelaamaan. Höntsyssä on hauskaa!
Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia Höntsyn asiakkaita mahtavista peleistä tässä firman alkutaipaleella! Alusta asti on vuoroilla lähes koko ajan ollut juuri oikeanlainen höntsyfiilis. Paljon iloisia hymyjä ja letkeää herjanheittoa, kavereita kannustetaan ja taidoiltaan tai kunnoltaan vähän heikommallekin annetaan tilaa, aikaa ja palloa. Tältä pohjalta on turha surra, että höntsyperinne olisi Tampereella uhattuna – homma toimii ihan luonnostaan juuri siten kuin on ajatuskin ollut. En tietenkään näe ihmisten ajatuksia, mutta ilmeistä ja kehonkielestä olen päätellyt, ettei siellä ainakaan montaa ihmistä ole ollut jolla ei olisi ollut hauskaa.
Porukkaa on riittänyt
Tähän väliin pari sanaa kävijämääristä. Yksikin pettynyt asiakas on tietysti liikaa, mutta mielestäni on hyvin, että olemme tähän mennessä epäonnistuneet eli joutuneet lähettämään kotiin ilman pelejä vain kaksi asiakasta. Tai itse asiassa puolitoista, sillä mainituista kahdesta toisella oli sentään hiki päässä kotiin lähtiessä, kun pientä minipeliä vuorolla mentiin. Joillakin vuoroilla tämän lisäksi astui höntsytakuu voimaan, kun osallistujia ei ollut ihan luvattua määrää – mutta hyvät pelit kuitenkin saatiin aikaan.
Avausviikon perusteella höntsytakuuta onkin hieman tarkennettu. Esimerkiksi perjantain futsalissa tuntui tyhmältä, kun ensin vedettiin seitsemällä pelaajalla todella hyvät pelit, ja sen päälle sitten jaettiin vapaalippuja ”lohdutukseksi” takuun perusteella. Nyt on Höntsyn pienimissä saleissa (Järvensivu ja Kisapuisto) sekä futsalissa takuumääränä kuusi pelaajaa. Futsalissahan saattaa etenkin pienemmässä salissa tulla itse asiassa paremmat pelit kolmella kolmea vastaan kuin neljällä neljää vastaan. Lisäksi on tarkennettu sitä, miten hyvitys annetaan kausilipun omistajille.
Toivoisin, että ihmiset eivät suotta tuijottaisi vuorojen varausmääriä. Varausmahdollisuus on tarkoitettu sitä varten, että voi varmistaa paikkansa suositulla vuorolla. Luulen, että sitä aletaan tosissaan käyttää vasta siinä vaiheessa, kun joiltakin vuoroilta on todella jouduttu maksimimäärän vuoksi jättämään tulijoita ulkopuolelle tai tämä on ollut lähellä. Jokainen vuoro pidetään varausmääristä riippumatta! Muista, että jos pelaajia ei sitten tule takuumäärää, pääset kuitenkin todennäköisesti höntsäilemään pienellä porukalla, ja saat siitä palkinnoksi ilmaisen seuraavan kerran.
Kaikki tietysti tehdään sen eteen, että jokaisella vuorolla pelattaisiin hyvää, iloista höntsyä sopivalla porukalla. Jos autat meitä tässä hommassa tuomalla kaverisi asiakkaaksi, saat itsellesi roimat edut. Katso värvää kaveri -kampanjamme.
Uusi kokemus: fyysisesti rankka työ…
Itse sain avausviikolla melkoisen kuntokuurin. Osalla vuoroista oli mukana omia kavereita ja heidän seurakseen on tietysti intoa mennä pelaamaan. Sitten kun olin ajatellut ottavani lunkisti ja – kuten nyt – tekeväni vuoron aikana muita hommia, kun siellä kuitenkin on toinen vetäjä, oli porukan saaminen kasaan kiinni omasta panoksesta. Tällä tavalla tuli melko varmasti oma henkilökohtainen ”höntsytunteja viikossa” -ennätys tauluun heti kärkeen. Erittäin kivaa, joskin fyysisesti rasittavaa – mutta ihmeen hyvin kroppakin tuon rumban otti. Pitää vain muistaa tankata ja venytellä, niin kyllä se siitä.
Maanantaina sain tosin huomata, että tiistain lepopäivä tulee tarpeeseen. Kun puolentoista tunnin sählyvuoron päätteeksi itse vielä kuvittelee, että vuoro varmasti jatkuu vielä, eikä tule mitään sisäistä signaalia siitä että aika on täynnä, on keho vetänyt autopilotin päälle. Sen saman, jolla marssitaan täyspakkaus selässä ja katsellaan edellä menijän kantapäitä, eikä enää mietitä että loppuuko tämä joskus. Erona on se, että höntsy on hauskaa, vaikka olisikin vähän uuvahtanut olo.
Veljeni, kenkäkauppa Shoeparkin yrittäjän Ville Virjon kanssa on alustavasti kaavailtu, että laittaisimme pystyyn pientä blogiseurantaa yrittäjien kuntokuurista tässä syksyn, talven ja kevään aikana. Avausviikon perusteella itselläni ei varmaan voi paljon muita ongelmia kunnon kohotuksessa tulla kuin ylikunto tai loukkaantumiset. Vaikka tässä tietysti on tarkoitus omaa pelaamista hiukan säännöstellä, niin väkisinhän sitä jokaisena kuutena päivänä ainakin yhden vuoron itsekin siellä mukana painaa. Meininki kun on sellaista, ettei sitä malta pelkästään sivusta katsella.
… ja henkisesti vireä, palkitseva duuni
Jos työn fyysinen rasittavuus on itselleni joitain opiskeluaikojen pätkiä lukuun ottamatta täysin uusi asia, ovat tämän työn sosiaalisuus, hauskuus ja palkitsevuuskin yhtälailla aivan uutta. En ole ikinä tehnyt niin paljon töitä kuin nyt, kun yrityksen muita asioita hoidellaan päivät ja yöt, ja illat menevät höntsätessä. (Toisaalta, höntsätessähän ne illat menivät aikaisemminkin.) Silti tuntuu ihan mukavalta, koska tämä on niin palkitsevaa. Omasta tekemisestään, olemisestaan ja ideoistaan saa jatkuvaa palautetta, ja tähän mennessä se on pääosin ollut myönteistä. Koko ajan saa tutustua uusiin ihmisiin ja pelata uusien naamojen kanssa – ja nähtävästi höntsääminen vetää puoleensa pelkästään mukavia ihmisiä. Kai niitä vaikeitakin tapauksia vielä tulee…
Mikä tärkeintä: tässä saa todella tuntea tarjoavansa iloa ihmisten elämään. On tosi upeaa, kun joku vetää kentällä hiki päässä silmät loistaen, ja tulee sen jälkeen kertomaan, miten monta vuotta edellisestä pelikerrasta on ja miten kiva on kun vihdoin pääsee taas kentälle. Ihan oikeasti meinaa välillä tulla tippa linssiin: juuri tätä varten on koko projekti pantu pystyyn.
Sen isommin tästä ei voi itselleen mitään ansiota ottaa. Höntsy koittaa tuoda porukkaa yhteen ja järjestää kentän ja välineet – mutta aivan itsehän ihmiset touhusta tekevät sen mitä se on. Jos kävijöillä ei olisi oikeaa asennetta ja halua luoda yhdessä hauska tapahtuma, ei siinä auttaisi mikään. Onneksi juuri oikeaa asennetta on kentälle tuotu roppakaupalla. Toivottavasti jatketaan samaan malliin!