Kunnon kohoaminen ja painon putoaminen ovat tunnetusti paitsi henkilön tekemisten, myös ajan funktioita. Usein painotetaan, että laihduttamisessa tärkeintä on kärsivällisyys – ja aivan samaa sanotaan muuten esimerkiksi yritystoiminnasta ja nettiyhteisöjen rakentamisesta. Mutta mitä tehdä, kun aika kuluu aiempaa hitaammin?

Kaiken tiedon samoihin kansiin 60-luvulla koonnut, aivan mahtava Otavan Iso Tietosanakirja tarjoaa ainoana tähän mennessä näkemänäni hakuteoksena ajalle määritelmän: ”A. on kaiken mahdollisen kokemuksen yleinen järjestysmuoto.” Näinhän se menee, ja kuten kaikki tietävät, on ajan kulku hyvin subjektiivista, eli se tuntuu kulkevan nopeammin tai hitaammin ihan siitä riippuen, millaisia kokemuksia sen sisälle on järjestetty.

Työelämä yrittäjänä ja kokopäivähöntsärinä on aika paljon intensiivisempää kuin mikään mitä aiemmin olen työkseni tehnyt. Toisaalta aika tuntuu kulkevan nopeasti: joko taas on keskiviikko, enkä vieläkään ole saanut aikaan sitä tai tätä. Mutta yhtä lailla aika kulkee hämmästyttävän hitaasti – ja nyt tullaan siihen kärsivällisyysteemaan.

Minusta nimittäin tuntuu siltä, niin kuin Höntsy olisi ollut pystyssä jo iät ja ajat, ja vuoroja pyöritetty vaikka kuinka kauan. Kyllähän niitä tässä takana onkin, ja tiettyä rutiinia on ilmassa. Mutta toisaalta: pitäisikö nyt kunnon olla kohonnut tai painon pudonnut huikeasti tästä liikuntamäärän lisäyksestä? Tätä kun ajattelee, niin välillä havahtuu siihen, että firman vuorot alkoivat lokakuun neljäntenä – siis noin puolitoista kuukautta sitten. Ei ole mikään valtavan pitkä aika se, vaikka aivan tolkuttomasti onkin sen kuluessa ehtinyt tapahtua.

Tämä on varmasti jokaisen kuntoaan kohottamaan tai painoaan pudottamaan pyrkivän ihmisen ”ongelma”. Asialle voi tehdä jotain vain hyvin pienissä erissä, joita täytyy toistaa jatkuvasti – jos ei joka päivä niin ainakin melkein. Tuloksia on kuitenkin odotettavissa vasta pidemmällä aikavälillä. Sen takia asian yhteydessä puhutaan elämäntapamuutoksista. Ja sellainen on kyllä itselläni tässä käsillä, joten luulisi väkisinkin tuloksia jossakin kohtaa tulevan.

Tämä täsmälleen sama ”aikaharha” tuntuu yritystoimintaa ajatellessa. Esimerkiksi kun kävijämäärät eivät tunnu joillakin vuoroilla nousevan, sitä helposti tuskastuu ja miettii, että eikö tästä nyt ikinä tule mitään. Ja kuitenkin se ”ikinä” on tällä hetkellä mainitut puolitoista kuukautta – ja olihan se etukäteenkin mietitty, että tässä hyvinkin puoli vuotta menee ennen kuin tämä lyö kunnolla läpi. Lyhyesti sanoen itsestä tuntuu, että Höntsy on ollut olemassa jo vaikka kuinka kauan, mutta kutakuinkin kaikkien muiden näkökulmasta se on edelleen aivan uusi juttu…

Sedät rantakuntoon -projektissa itselleni on varmasti vaikeampaa painon pudotus kuin kunnon kohotus. Liikuntaa tulee niin paljon, että väkisinkin kunnon on kohottava. Aina välillä joku kysyy, että eikö ala tuo höntsääminen maistua puulta kun sitä on niin paljon. Ainakin toistaiseksi intoa kuitenkin riittää tosi hyvin. Itse asiassa kun nyt viime viikkoina on ollut tilaisuus pitää silloin tällöin vapaapäiviä, niin olen huomannut että ei niitä ilman erityistä syytä kannata kahta peräkkäin ottaa. Viimeistään jälkimmäisenä päivänä alkaa miettiä, että pitäisi lähteä höntsäämään, pitäähän sitä nyt vapaallakin jotain kivaa olla…

Kuten sanottua, painon pudottaminen on varmasti hankalampi juttu. En ole toistaiseksi ruvennut millekään dieetille, vaikka olenkin huomannut, että kun kolmekymppiä tulee mittariin, niin sen jälkeen ei pelkkä liikunta enää millään riitä. Aiempi ”voi syödä mitä vain ja kuinka paljon tahansa, kunhan liikkuu” -resepti ei enää toimi. Itselläni ongelmana on ruokailujen tasaisuuden puute. En ole aamuihmisiä enkä yleensä saa aamulla syötyä mitään, ja usein päivä meneekin kahdella isolla aterialla. Painon ja varmaan kaiken muunkin kannalta olisi paljon parempi, jos söisi pienempiä määriä useammin. Täytyy pikku hiljaa pyrkiä siihen suuntaan, vaikka tiellä onkin monia esteitä: tuppaa olemaan paljon tekemistä ja kiire, ei oikein osaa varautua välipalojen syöntiin – ja sitten on pakko myöntää, että tuohon ei oikein meinaa löytyä motivaatiota. Olisi pakko se jostakin kaivaa, jotta Cooper-tulokseen saisi kevääksi kunnolla parannusta – ja se rantakuntokin löytyisi sieltä.