Oy Höntsy Ab:n tilikauden 2016-17 tilinpäätös on valmistunut ja näyttää 600 euron tappiota. Nyt voit itse syynätä, minkä verran rahaa pelailullasi taotaan. Kaupungin vuokrapolitiikasta päätetään taas tänä syksynä, ja nyt vastaamme vielä kerran kysymykseen, miksi Höntsy ei ole Ry eikä aio sellaiseksi ryhtyä.

Mikäli et vielä tiedä, niin tämä kirjoitus liittyy siihen, että Seuraparlamentti on vaatinut Tampereen kaupunkia perumaan tämän vuoden alusta voimaan tulleen päätöksen, jolla Höntsy saa salivuorot samaan hintaan kuin muutkin urheiluseurat. Päätöksen peruminen tarkoittaisi käytännössä Höntsyn toiminnan loppumista. Katso lisätietoja edellisestä kirjoituksesta. Mikäli sinä tunnet jonkun asiasta päättämässä olevan (ks. lista lautakunnan jäsenistä), toivon että kerrot hänelle mielipiteesi! 

Höntsyn tilikausi alkaa aina heinäkuun alusta ja päättyy kesäkuun lopussa. Viime tilikaudella liikevaihtoa oli noin 102 000 euroa ja tilinpäätös 2017 näyttää reilun 600 euron tappiota eli käytännössä nollatulosta. Liikevaihto on laskenut edellisvuodesta jonkin verran, osittain mm. passien hintojen alentamisen myötä. Hintojahan alennettiin jo elokuussa, vaikka saimme kaupungin vuokrat seurahinnalla vasta vuodenvaihteesta alkaen.

Näiden yleisten tunnuslukujen lisäksi tuloslaskelmassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että tuloista noin 8000 euroa on tänäkin vuonna tullut aivan muusta kuin höntsytoiminnasta, eli käytännössä minun sivutöistäni. Päättyneellä tilikaudella olen kuitannut palkkaa 18700 euroa, josta siis noin 11000 euroa tulleen höntsyjen pyörittämisestä. Jokainen ymmärtää, että tämä palkka, aiemmista vuosista puhumattakaan, on aika pieni perheelliselle ihmiselle, jolla ei ole muita tuloja. Mikäli saisimme pitää kaupungin salivuokrat seurahinnoilla, on tavoitteena kuluvalla tilikaudella pystyä maksamaan itselleni jo kakkosella alkava palkkasumma, ja samalla kuitata menneitä tappiota muutaman tonnin voitolla.

Mainitsemisen arvoinen on myös seurojen kirjeessään esiin nostama arvonlisävero, joka ei näissä lukemissa millään tavoin näy. Mehän maksamme sitä kaikesta myynnistä, ja vastaavasti saamme sen omista ostoistamme (myös salivuokrista) vähentää. Seurojen arvion mukaan salivuokrat tulevat tämän vuoksi meille halvemmaksi kuin heille. Viime tilikaudella tulimme maksaneeksi arvonlisäveroa 4934 euroa – siis sen jälkeen, kun ostoista tulleet vähennykset oli tehty. Kuten todettua, seuratkin voivat tätä veroa ryhtyä maksamaan ja sitä myöten siitä vähennyksiä tekemään ihan milloin mielivät – se on heille pelkkä ilmoitusasia!

Luvuista näkee kohtalaisen selvästi, että marginaalimme ovat pienet, ja siksi meille on elämän ja kuoleman kysymys, saammeko kaupungin salit jatkossakin seurahinnoilla. Pikkulinnut ovat laulaneet, että lautakunnassa on mietitty / ihmetelty, että

Miksi Höntsy oikeastaan ylipäätään on osakeyhtiö?

Eikö Ry-muoto sopisi tällaiseen toimintaan paremmin? Kysymykseen on vastattu blogissa aiemminkin, mutta kertauksen vuoksi vielä kerran – tähän on kaksi pääasiallista syytä:

Ensinnäkin,

ry-muoto soveltuu varsin huonosti tämänkaltaiseen toimintaan. Höntsy tuottaa liikuntaa, joka on poikkeuksellisen avointa kaikille, johon uusien pelaajien on helppo tulla ja joka on samalla laadukasta. Tällaisen toiminnan järjestäminen Höntsymanifestin hengessä ei uskoakseni onnistuisi, ainakaan kovin pitkään, ry-muotoisena.

Ry:ssä tietyn pelaajamassan saavuttamisen jälkeen kiinnostus uusien houkutteluun olisi romahtanut. Tällaisessa tilanteessa uusille pelaajille olisi helposti alettu asettaa joko näkyviä tai näkymättömiä vaatimuksia esim. pelitaitojen tai kunnon suhteen. Samoin olisi alettu vaatia jonkinlaista sitoutumista – vähintäänkin niin, että aina välillä joku soittelee perään, että ”meitä on nyt täällä vain seitsemän, etkö millään pääsisi tulemaan”. Ry-toiminta olisi myös helposti muuttanut suuntaansa merkittävästi esim. jonkin lajin pelaajien tai juuri tietynlaisesta toiminnasta kiinnostuneiden miehitettyä yhdistyksen avainpaikat.

Oy Höntsy Ab:ssä pyrimme jatkuvasti pitämään uusien ihmisten mukaantulon kynnyksen olemattoman pienenä, samalla kun aktiivisesti ja myös markkinointia (= rahaa) apuna käyttäen houkuttelemme heitä mukaan. Ei riitä, että uusia pelaajia peleissä suvaitaan, vaan heidän tulee saada tuntea itsensä tervetulleeksi.

Yritys- ja yhdistysvaihtoehdon eron voikin tiivistää tähän tilanteeseen. Meillä uusi pelaaja on yrityksen uusi asiakas, ja tilanteessa ”try-outilla” on yritys: kelpaako toiminta tälle uudelle tulokkaalle, onko hänellä riittävän hauskaa että viitsii tulla toisenkin kerran. Jokainen tietää, että firmoille uudet asiakkaat ovat aina tervetulleita, ja tämä on omiaan alentamaan mukaan tulon kynnystä. Perinteisessä urheiluseurassa try-outilla on aina tavalla tai toisella uusi pelaaja: kelpaako hän muille pelaajille / organisaatiolle.

Sivumennen sanoen uskon, että Höntsyn kaltaisia ”yhteiskunnallisia yrityksiä” tulee jatkossa lisää, tietysti edellyttäen, että yhteiskunta antaa niille tilaa. On varmasti monia muitakin asioita, joiden järjestämiseen ry-muoto ei sovi kovin hyvin, mutta jotka toisaalta eivät ole niin kannattavia, että puhtaasti voittoa tavoitteleva raha niitä laittaisi kuntoon.

Toinen perustelu

on ad hoc -mallia. Höntsyn hyväksi on tehnyt töitä koko joukko ihmisiä, ja hyvät pelit ovat  mukavien asiakkaiden ja vetäjien ansiota. Monen monet vetäjät ja hyvin rullaava toimintamme ehkä peittävät monilta alleen sellaisen karun totuuden, että loppupeleissä tätä firmaa pyörittää yksi henkilö eli minä. En toki enkä todellakaan yksin, mutta sillä tavalla yksin, että jos minä lopetan niin loppuu toimintakin. Talouslukujakin vilkaisemalla käy aika selväksi, ettei tässä mistään pörssiyhtiöstä ole kysymys. Alun perin haaveenani toki oli, että höntsyjen pyörittäminen olisi paljon kannattavampaa liiketoimintaa. Mutta niin siinä nyt vain kävi, että kovan työn tuloksena saatiin sinänsä erittäin hyvin toimiva harrastuskoneisto, joka ei kuitenkaan ole taloudellisesti erityisen tuottava.

Se, että toiminta muutettaisiin tässä vaiheessa ry-muotoiseksi, on varmaan teoriassa jollakin tavalla mahdollista. Monessa mielessä tämä kuitenkin tarkoittaa aloittamista uudelleen nollasta. Seitsemän vuotta elämästäni Höntsylle omistaneena en ole kiinnostunut tästä vaihtoehdosta. Mikäli emme jatkossa saa saleja seurahinnoilla, joudun lopettamaan Oy Höntsy Ab:n toiminnan. Jos näin käy, ryhdyn tekemään jotakin ihan muuta, ja jää ns. ”Herran haltuun”, mitä – jos mitään – höntsyrintamalla sen jälkeen tapahtuu.